Jokainen Lupausten Lehden numero alkaa yhdestä kysymyksestä.
Ei siitä, mikä on tällä hetkellä suosittu aihe tai mitä algoritmit nostavat esiin.
Vaan siitä, mikä voisi aidosti auttaa pysähtymään oman elämän äärelle.
Heinäkuun numero syntyi yhden ajatuksen ympärille:
Entä jos et olekaan väsynyt siihen, mitä luulet?
Se on kysymys, johon ei ole yhtä oikeaa vastausta.
Juuri siksi halusin pysähtyä sen äärelle.
Väsymys ei aina näy ulospäin
Usein ajattelemme väsymystä hyvin konkreettisena asiana.
Liian vähän unta.
Liikaa töitä.
Liian kiireinen arki.
Ne voivat kaikki olla totta.
Mutta joskus taustalla on jotakin muutakin.
Ehkä olemme olleet liian kauan kaukana omista tarpeistamme.
Ehkä olemme tottuneet kuuntelemaan kaikkia muita ennen itseämme.
Ehkä olemme unohtaneet kysyä itseltämme yhden yksinkertaisen kysymyksen:
Mitä minä tarvitsen juuri nyt?
Yksi lupaus kulkee mukana koko lehden läpi
Tämän kuukauden lupaus kuuluu:
Lupaan kuunnella itseäni.
Se näkyy lehden jokaisessa osiossa hieman eri tavalla.
Artikkeleissa.
Harjoituksissa.
Pohdintatehtävissä.
Tarinoissa.
En halua antaa valmiita vastauksia.
Haluan tarjota rauhallisen tilan, jossa voit löytää omasi.
Lehti ei ole suoritus
Lupausten Lehteä ei tarvitse lukea yhdellä kertaa.
Sitä ei tarvitse ”suorittaa”.
Voit pysähtyä yhden sivun äärelle.
Palata siihen myöhemmin.
Kirjoittaa omia ajatuksiasi.
Sulkea lehden hetkeksi ja lähteä kävelylle.
Joskus tärkein oivallus syntyy vasta sen jälkeen, kun lehti on suljettu.
Toivon ennen kaikkea yhtä asiaa
Jos tämän lehden luettuasi pysähdyt edes hetkeksi kuuntelemaan itseäsi hieman tarkemmin kuin eilen, olen onnistunut.
Hyvinvointi ei rakennu täydellisistä päivistä.
Se rakentuu pienistä hetkistä, jolloin muistamme, että myös oma ääni ansaitsee tulla kuulluksi.
Yksi lupaus kerrallaan.